10 asiaa, jotka olisin halunnut tietää 18-vuotiaana. 27. tammikuuta

Vapaakulkija · Kommentit: 4

Tämä kirjoitus on tarkoitettu nuoremmille lukijoille ja miksei vanhemmillekin. Omat elämäntapani ovat olleet jo jonkin aikaa selkeässä muutosprosessissa. Se on luonnollista. Ihmiselle ja kaikelle elolliselle on ominaista kasvu. Kasvu tekee meistä elollisia. Elämässäni on ollut myös useita pysähtyneisyyden kausia. En tiedä olenko tuolloin sitten ollut kuollut, mutta ainakin jonkinlaisessa horroksessa. Ehkäpä se on ollut jonkinlaista talviunta. Ajattelin kirjoittaa muutamia asioita, jotka olen oppinut elämäntietä kulkiessa. Suurimman osan kantapään kautta. En itse asiassa ole varma, pystyykö ihminen muulla tavalla mitään merkittävää oppimaankaan. Aina voi kuitenkin yrittää.

 

1. Elämä on lyhyt. Nauti siitä!

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin oikeasti kesti aika kauan ymmärtää, että elämä on lyhyt. Elämä lapsena ja nuorena kulki omia latujaan sen kummemmin miettimättä. Kaikenlaista pöhlöä tuli tehtyä, mutta missään vaiheessa ei tullut ajatelleeksi, että oma elämä saattaakin päättyä koska tahansa. Kavereiden ja sukulaisten mielipiteet ohjasivat elämää ja aina ei ymmärtänyt, että se millaiseksi oma elämä muodostuu on loppujen lopuksi vain itsestä kiinni.

Kannattaa siis jo nuorena uhrata muutama tovi ja mietiskellä mitä elämältä haluaa. Tehdä asioita, joita haluaa ja tutustua ihmisiin, jotka vaikuttavat mielenkiintoisilta. Jokainen päivä on ainutlaatuinen.

2. Lähesty ihmisiä rohkeasti.

Liian monta kertaa elämässäni olen epäröinyt  lähestyä ihmisiä. Ujous ja epävarmuus kuuluvat tietysti luonnollisena osana ihmisen kehitykseen, mutta aikuisiällä ei juurikaan ole enää syytä pelätä muita ihmisiä. On kestänyt todella kauan ymmärtää, että ihmisiä lähestyessä ei voi oikeastaan menettää mitään. Pikemminkin voi kokea vain miellyttäviä yllätyksiä ja joskus tutustua hyvinkin hauskoihin tyyppeihin. Jos joku käyttäytyy töykeästi ja ikävästi minua kohtaan, niin se on hänen ongelmansa, ei minun. Ehkä tällaiseen ihmiseen ei kannatakaan tutustua. Useimmiten kuitenkin ihmiset suhtautuvat ystävällisesti tai ainakin neutraalisti lähestymisiin. Muiden ihmisten reaktiot eivät voi pohjimmiltaan vahingoittaa omaa itseä. Me itse ainoastaan vahingoitamme itseämme omalla suhtautumisellamme.

3. Aloita säästäminen varhain, älä ota velkaa.

Oma suhtautuminen rahaan on muuttunut täysin päälaelleen aikuisiälläni. Nuorena aikuisena ja opiskelijana panin kaikki rahat menemään surutta, lainaa ja kulutusluottoja otin kaikki mitä sain ja rahat tuhlasin mukavaan elämään. Jossain vaiheessa rajat tulivat vastaan ja koitti karvas takaisinmaksun aika. Velkaa ottaessa ei tullut mieleen, että velan joutuu myös joskus maksamaan ja sen lisäksi toisen mokoman korkoja vuosien varrella. Vaikka tulot olisivat kuinka pienet tahansa, niin aina voi nipistää 10% tuloista säästöön. Vuosien varrella tuo 10% kasvaa mukavaksi vararahastoksi elämän kolhuja tasoittamaan.

4. Löydä kutsumuksesi ja toteuta sitä.

Tässä suhteessa olen ollut onnekas elämäni aikana. Olen saanut harrastaa mielenkiintoisia asioita, yhdestä harrastuksestani muodostui ammattini. Uusia mielenkiintoisia asioita on aina noussut esiin vuosien varrella. Nyt viimeisimpänä mm tämä kirjoittaminen. Näen kuitenkin paljon ihmisiä, jotka eivät ole löytäneet kutsumustaan. Näen myös paljon ihmisiä, jotka ovat löytäneet kutsumuksensa, mutta eivät toteuta sitä. Kutsumustaan ei löydä, ellei sitä etsi tietoisesti. Meidän kannattaa alkaa kyselemään itseltämme kysymyksiä. Kuka minä olen? Mikä tekee minut onnelliseksi? Sitten pitää vain hiljentyä kuuntelemaan vastauksia. Joskus vastausta ei heti kuuluu, pitää olla vain kärsivällinen ja kuunnella.  Lopulta vastaus löytyy.

5. Arkipäivän murheet ovat väliaikaisia.

Kaikki meistä murehtivat joskus. Kaikilla on huonoja päiviä. Joskus nuo ikävät asiat tuntuvat valtaavan koko elämän ja kaikki tuntuu valtavan synkältä. Se menee ohi. Joskus nopeasti, joskus vähän hitaammin. Mutta se menee ohi. Ihan kuten hyvät päivätkin. Hassua, mutta en enää oikein edes muista, mitä murehdin viisi vuotta sitten, jotain hämäriä muistikuvia on. Mutta mitä murehdin 10v sitten tai 20v sitten? Ne jutut ovat jo kadonneita. Elämää ei siis kannata tuhlata murehtimiseen ja synkistelyyn. Sadan vuoden päästä kukaan ei enää välitä. Miksi sinä välittäisit?

6. Elä tietoisesti

Tämä on samaan aikaan suunnattoman helppoa ja mahdottoman vaikeaa. Helppoa se on silloin, kun se vaan on. Suurimman osan aikaa se on vaikeaa. On vaikea antaa neuvoja, miten voisi elää tietoisesti. Itsetutkiskelua se vaatii, omien motiivien selvittämistä, hiljaisuutta, läsnäoloa, ajatuksettomuutta. Keskustelua muiden ihmisten kanssa. Joka tapauksessa tietoinen elämä voi olla äärimmäisen palkitsevaa. Yhden minuutinkin tietoinen oleminen viikossa on arvokasta, vaikka loput 10079 minuuttia olisikin unessa.

7. Kaikki tavoittelemisen arvoinen on vaikeaa

Ei ole ilmaista lounasta. Kukaan ei tule tarjoamaan meille onnellista ja palkitsevaa elämää. Ainoa joka sen voi meille tarjota, on me itse. Jos haluaa kehittyä huippujalkapalloilijaksi, on nautittava pelaamisesta. On harjoiteltava joka päivä, satoi tai paistoi. Ihmissuhteiden ylläpitäminen vaatii työtä. Tämä unohtuu helposti. Hyvä olo ei tule televisiota tuijottamalla ja sohvalla maatessa. Hyvä olo vaatii työtä. Se on vaikeaa. Ajan kuluessa työnteko palkitaan runsain mitoin.

8. Vastoinkäymiset ovat parasta (opetusta) elämässä

Tämä on ehkä edellisen kohdan toistoa,mutta kyse on kuitenkin hieman eri asiasta. Suhtaudumme usein vastoinkäymisiin ja ikäviin asioihin negatiivisesti. Oma kokemus on osoittanut, että kaikkein eniten me kasvamme vastoinkäymisten aikana. Näistä vastoinkäymisistä ja kärsimyksistä kasvaa elämämme parhaimmat hedelmät. Ihmisyyteen kuuluu erottamattomana osana kärsimys. Se juuri tekee meistä ihmisiä. Tervehdi siis kärsimystä iloisesti, se on mitä parhain opettaja. En nyt ala hymistelemään kärsimyksen hienoudesta, silloin kun kärsimystä on, se usein on musertavaa. Jos pystyy kaiken keskellä pikkuisen muistamaan, että tämä on väliaikaista ja johtaa parempaan, niin hyvä on.

9. Tavarat ei tuo onnea.

Elämän aikana on tullut hankittua kaikenlaista romua. Suurin osa siitä taitaa maata nyt kaatopaikoilla. Jotkut jutut ovat ihan kivoja ja mukavia. Kuten vaikka polkupyörä tai tietokone, jolla kirjoitella. Mutta that's it. Ne on ihan kivoja, ei muuta. Minkään ulkoisen asian tavoittelu tai omistaminen, ei tuo pysyvää onnea. Kaikki merkittävä onnellisuus tulee ihan ilmaiseksi ja sisältämme. Vaikkapa kävely lumisessa maisemassa, lapsen opettaminen uimaan tai mummon auttaminen kaupassa.

10. Yksinkertaista!

Elämäni on melko monimutkaista nykyään. Silti se on miljoona kertaa yksinkertaisempaa kuin aiemmin. Uskon vakaasti yksinkertaistamisen voimaan. MItä vähemmän painoa meillä on harteillamme, sen keveämpää elämämme on. Turhasta painolastista voi luopua. Turhat rojut voi heittää kierrätykseen tai lahjoittaa muille. Turhat sitoumukset voi pyyhkiä pois kalentereista. Kotimme ja työpöytämme voi olla siisti ja avara. Niin myös mielemme.

Kommentit: 4

mia
hei vaan! Olisi kyllä ollut hienoa tietää nämä asiat jo nuorempana, mutta toisaalta kyllä uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Luin joskus jostain ja yhdyn siihen väittämään täysin. Ihminen törmää johonkin ongelmaan uudestaan ja uudestaan niin kauan kuin siitä osaa ottaa opikseen ja ymmärtää opetuksen. Tämä pätee olipa kyse sitten raha-asioista tai ihmissuhteista. Pitää todellakin oppia elämään oman näköistään elämää ilman turhuuksia ja omantuntonsa mukaan. Mukavaa viikonloppua sinullekin!
Vapaakulkija
Viestisi on täyttä asiaa! "Ihminen törmää johonkin ongelmaan uudestaan ja uudestaan niin kauan kuin siitä osaa ottaa opikseen ja ymmärtää opetuksen." Näinpä. En toivo, että elämäni olisi ollut toisenlaista. Tapahtumat ovat riippuvuuksien verkostoa ja jos jokin olisi ollut eri lailla, niin lopputuloskin olisi varmaankin erilainen. Olen tyytyväinen siihen, missä olen nyt. Se riittää. Toisaalta, olisi ollut mahtavaa, jos nuorempana olisi jo tiennyt näistä tai saanut jutella jonkun kanssa. Jokaisella ihmisellä tuo lista varmasti näyttää erilaiselta.
höpöhöpö
ite ainaki otan elämästä kaiken irti ryyppäämällä niin paljo ku kerkeen ettei saatana jää vaan itestä mitään hyvää maailmaan korpeille
:)
Ensin piti nauttia elämästään, ja sitten olla käyttämättä rahaa erillaisiin "turhiin" asioihin. Minulle se ostaminen ja ostettujen tavaroiden käyttäminen tuo suurta nautintoa:) ei mulla muuta...
Email again:

Lisää kommentti