Laimea ja suodatettu elämä 14. helmikuuta

Vapaakulkija · Kommentit: 1

"Elämäni on ollut runo, jonka olisin kirjoittanut, vaan yhtä aikaa en sekä elää että sitä ilmaista voinut"

Henry Thoreau

Meille ihmisille on tyypillistä selittää itsellemme kokemuksiamme. Jokainen tekee tätä joskus. Taidenäyttelyssä katsomme taulua ja kerromme ystävällämme, että tämä taulu oli hieno, koska "blaa-blaa-blaa". Kumppanin kanssa riideltyämme muhimme vihan tunteessa ja ruokimme sitä selittämällä itsellemme, että meitä ei ole kohdeltu oikeudenmukaisesti, koska "blaa-blaa-blaa". Kävelemme luonnossa ja ihastelemme punaista, säteilevää auringonlaskua ja selitämme itsellemme jälleen kerran jotain soopaa. Olen kokenut tämän ihmisille luonnollisen ominaisuuden melkoisen rasittavaksi viime aikoina. Puhutaan rationaalisesta ajattelusta, mutta herra paratkoon emmehän me ihmiset todellakaan ole kovin rationaalisia. Toisaalta en tunne kenenkään muun ajattelua kuin omani, joten todettakoon mielummin, että oma ajatteluni on kovin kaukana rationaalisesta. Simpson's televisiosarjassa joskus esitetyt kuvat Homerin päänsisällöstä kuvaavat ehkä sitä melko tarkasti.

Kun tarkemmin muistelen omaa elämääni, niin intuitiivisesti olen tuntenut rationaalisen ajattelun jollain lailla häiritseväksi lähes koko elämäni ajan. Mieleeni on jäänyt sitaatti "Destroy all rational thought." David Cronenbergin elokuvasta "Naked lunch", joka kertoo melko lailla pahasti sekaisin olevasta kirjailijasta. Ihmisen pyrkimys selittää selittämätöntä on alun perinkin kovin toivoton ja massiivinen tehtävä, joten miksi emme siis ottaisi välillä rennosti ja antaisimme tapahtumien ja kokemusten soljua ohitsemme ilman selityksiä ja kommentointia. Mielestäni menetämme elämästämme paljon, kun annamme tuon sisäisen  kommentaattori-diktaattorin tunkea itsemme ja elämämme väliin. Kokemuksemme laimentuvat, sateenkaaren vääret haalistuvat ja herkullinen viini maistuu suodatetulta tiskivedeltä.

Hiljaisuudessa viettämämme aika hiljentää mieltämme automaattisesti. Meidän ei tarvitse pyrkiä hiljentämään kommentaattoriamme. Kommentaattori kyllä hiljenee, kun ei ole mitään kommentoitavaa. Siksi jokaiselle meille tekee hyvää viettää aikaa yksin ja hiljaisuudessa. Voimme viettää lyhyen hiljaisen hetken ennen töihinlähtöämme. Varhain aamulla on kovin hiljaista, unen jäljiltä mielemme on hiljainen ja vastaanottavainen. Voimme istua, olla ja kuunnella. Illalla voi lähteä rauhalliselle kävelylle. Voimme kävellä, tuntea maan jalkojemme alla, haistaa puiden tai pakokaasun tuoksut, kuunnella ja nähdä. Säännöllisesti hiljaisuudessa viettämämme aika maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Koemme useammin hetkiä, jolloin ruoka maistuu herkulliselta, tiskaaminen voi olla yhtä hauskaa kuin sirkus, ihmiset näyttävät iloisemmilta ja maailma näyttäytyy meille suunnattoman terävänä.

 

 

 

Elämä on suuri ihme. Ekosysteemin lajien monimuotoisuus ja vuorovaikutus on hämmästyttävää. Maailmankaikkeus ja avaruus ovat ihmeitä täynnä. Oma olemassaolomme ja suoritukset, joihin pystymme ovat ihme. Voimme käyttää koko elämämme tutkimaan ja selittämään näitä ihmeitä. Voimme laatia teorioita ja kirjoittaa lukemattomia sanoja kuvaamaan näitä ihmeitä. Ehkäpä voimme myös välillä heittää suodattimemme nurkkaan ja kokea itse oman elämämme sen kaikessa loistossaan ja karuudessaan. Kokea elämämme suoraan ilmaan taustalla kuuluvaa pulinaa.

Kommentit: 1

haaveilija
Hahah, miten totta!! Sen kun vaan ihailisi kaunista maalausta eikä selittelisi itselleen miksi se on niin kaunis "kun siinä on toi puro, puu, tunnelma, mä oon aina tykänny tämmösest" jne.. Jotenki se huomio sillo kiinnittyy niihin omiin melko tyhjänpäiväsiin ajatuksiin eikä siihen hetkeen
Email again:

Lisää kommentti