Konkreettisia askeleita, osa XVII. Geenien vaikutus vapauteen. 29. maaliskuuta

Vapaakulkija · Kommentit: 0
“Good judgment comes from experience; experience comes from bad judgment.”

- Mark Twain

Olen tähän mennessä käsitellyt henkilökohtaista vapautumista pääasiassa taloudellisen ja henkisen vapautumisen näkökulmista. Käytännön oravapyörässä juoksijalle taloudellinen vapautuminen lienee konkreettisin tavoite ja toivottavasti näiltä sivuilta on löytynyt vinkkejä talousasioiden kohentamiseen. Henkinen vapautuminen eli vapautuminen egon ja ajatusten oravanpyörästä voi toisaalta olla joillekin yhtä tärkeää tai jopa tärkeämpää kuin taloudellinen vapautuminen.Taloudelliset ongelmat ja egon harhat eivät kuitenkaan ole ainoat  esteet vapautumiselle. Ihmisen henkilökohtaista vapautta rajoittavat vielä kaksi valtavaa ja hienosyistä tekijää eli geenit ja ympäristö.

Väitämme olevamme nykyaikaisia ja rationaalisia olentoja. Tosiasia kuitenkin on, että geeniperimämme on on 90% sama kuin rotan ja simpanssin geenien kanssa ihmislajilla on 94% vastaavuus. Eläköön se pieni ero! Nykyihmislaji on ollut olemassa ehkä n 100 000 vuotta, joista vasta viimeiset muutama tuhat vuotta on eletty sivilisaatioiden aikakautta. Miljoonia vuosia jatkunut evoluutio on muokannut meistä nykyihmisiä ja ihmisessä elää hyvin voimakkaana satoja tuhansia vuosia vanhat eläimelliset vaistot.

Kaikille eläinlajeille yhteistä on ravinnon etsintä ja lisääntyminen. Nämä viettitoiminnot määrittävät olemassaoloamme hyvin vahvasti vielä nykypäivinä. Konkreettisesti olen törmännyt tähän omassa painonhallintaprojektissani. Ihminen halajaa syödä monenlaisia herkkuja; suolaista, makeaa ja rasvaista ruokaa. Näiden herkkujen himoaminen on ihmisruumiiseen sisäänrakennettu ominaisuus. Rationaalisella ajattelulla ei ole kovin paljon mahdollisuuksia, kun nälkäisenä eteemme tuodaan rasvainen pizza tai muhkea jäätelöannos. Geenit ja vaistot ottavat vallan ja mätämme innolla kitaamme nuo herkut. Ihminen on rakennettu tällä tavoin, sillä tuhansia vuosia sitten ruuan himoaminen varmisti lajimme elonjäämisen ja kehittymisen dominoivaan asemaan eläinlajien keskuudessa. Ajattelemme päivittäin ruokaa lukemattomia kertoja. Olemme eläimiä, jotka tarvitsemme ruokaa pysyäksemme elossa, eikä tässä ole sinänsä mitään pahaa.

Vielä voimakkaammin elämäämme ohjaa lisääntymisvietti. Lisääntymisvietti on kaikelle elolliselle ominainen piirre ja ihmiskunta lajina olisi tietenkin ajat sitten kuollut sukupuuttoon ilman lisääntymisviettiä. Amerikassa on tehty tutkimus, että nuoret koululaiset ja opiskelijat ajattelevat seksiä tavalla tai toisella kerran minuutissa. Siis joka minuutti! Lisääntymisvietti on olennainen osa elämää ja kaikkien olentojen tarkoitus on monistaa itseään ja tuottaa mahdollisimman paljon itsensä kaltaisia kopioita elämää jatkamaan. Jälkikasvun yksi tehtävistä oli huolehtia vanhemmista ennen kuin nyky-yhteiskunnan luomia turvaverkostoja oli olemassa. Tästä syystä ja korkean lapsikuolleisuuden vuoksi pyrittiin tekemään lapsia niin paljon kuin mahdollista. Naiset olivat käytännössä jatkuvasti raskaina elämänkaarensa aikana.

On kuitenkin virheellistä ajatella, että geenien meihin luomat käyttäytymismallit ja toiminnot olisivat meille ihmisyksilöinä aina hyväksi. Geenit saavat teinipojan haluamaan lisääntymistä jokaisena minuuttina vuorokaudesta, mutta lapsen syntymän jälkeen geenit eivät välitä, millaiseksi teinipojan elämän muodostuu varhaisen isyyden vuoksi. Yhtä lailla on virheellistä ajatella, että geenien luomat toiminnot olisivat hyväksi yhteiskunnalle. Geenit saavat meitä syömään valtavia määriä ruokaa ja länsimaissa liikalihavuus on todellinen ongelma. Suomessa lievää ylipainoa on jo yli puolella aikuisväestöstä, ylipainoa on sekä naisilla että miehillä, joskin miehillä vielä enemmän kuin naisilla. Huolestuttavaa on myös lasten lihavuuden yleistyminen. Geenit ohjaavat meitä hyvin primitiivisellä tasolla toimimaan tietyillä tavoilla, mutta tarvitsemme korkempaa tietoisuutta omaan elämäämme vaikuttavista tekijöistä, jotta voisimme saavuttaa vapauden ja elää täysipainoista elämää.

Geenit ovat itsekkäitä ja me ihmiset olemme itsekkäitä. Tätä asiaa ei käy kieltäminen eikä sitä tarvitse arvottaa hyväksi tai pahaksi. Olemme tietyllä tavalla rakennettuja ja ohjelmoituja eläimiä. Pyrkiessämme kohti korkeampaa vapautta yksilöinä ja yhteiskuntana meidän on kuitenkin hyvä tiedostaa syvälle sisäänrakennetut vaistot, jotka ohjaavat elämäämme tiedostamattomasti. Uusien vaatteiden, hienojen autojen ja korkean statuksen tavoitteleminen yhteiskunnassa voi juontaa juurensa niin yksinkertaisesta asiasta kuin lisääntymisvietti. Ruuan ahmiminen ja muiden aistinautintojen tavoittelu voi juontaa juurensa ravinnonhankkimisen vietistä. Omasta eläimellisyydestä on mukava nauttia silloin tällöin, mutta koko elämän energian käyttäminen yksinkertaisiin toimintoihin, voi käydä ahdistavaksi. Voi olla hyvä tutkailla elämäänsä välillä siltä kannalta, että missä määrin on tiettyjen viettitoimintojen orjuuttama ja pyrkiä tehdä objektiivisia havaintoja, ovatko tietyt asiat itselle pitkällä tähtäimellä hyödyllisiä ja vahingollisia. En missään tapauksessa väitä, että täydellinen vapautuminen geenien vaikutuksesta elämäämme olisi edes mahdollista. Sen sijaan voimme pyrkiä kesyttämään itsessämme elävää eläintä ja ohjaamaan kallisarvoista energiaamme asioihin, jotka tunnemme syvässä sisimmässämme itsellemme tärkeiksi ja merkityksellisiksi.

Kommentit: 0

Email again:

Lisää kommentti