Konkreettisia askeleita, osa XVIII. Ympäristön ja tavaroiden vaikutus vapauteen. 1. huhtikuuta

Vapaakulkija · Kommentit: 0

"You're not your job. You're not how much money you have in the bank. You're not the car you drive. You're not the contents of your wallet. You're not your fucking khakis. You're the all-singing, all-dancing crap of the world."

Tyler Durden - Fight Club

Viime kerralla käsittelin geenien vaikutusta elämäämme. Tuo sisäämme kirjoitettu koodi ohjaa käytöstämme voimakkaasti. Yhtä voimakkaana meihin vaikuttaa ympäristö. Mieltämme ohjelmoidaan lapsesta asti noudattamaan yhteiskunnan normeja. Ohjelmointia tapahtuu kotona, päiväkodeissa, kouluissa ja kaikkialla. Tietoyhteiskunta on tuonut valtavasti hyviä asioita maailmaan, mutta varjopuolena on median syöttämä disinformaatio ja mainonta, joka täyttää aivojemme sopukat  epäolennaisilla asioilla. Ihminen on geeniensä ja ympäristönsä tuotos. Joskus on vaikea sanoa, että onko meillä loppujen lopuksi ollenkaan omia ajatuksia vai onko olemassaolomme vain monimutkaisten ehdollistumien ketju.

Mielenkiintoinen aspekti on myös ihmisen ja ympäristön välinen vuorovaikutus. Keksinnöt ja innovaatiot ovat ajatusten tuloksia. Ajatukset konkretisoituvat aineelliseen maailmaan valmistusprosessin tuloksena. Tehtaat valmistavat tuotteita; autoja, kenkiä, käsilaukkuja, jne, jne. Synnyttyään nämä tuotteet alkavat elää ihmisten mielissä omaa itsenäistä elämäänsä. Tuotteet muuttuvat organismeiksi omassa evoluutioprosessissa ja saavuttavat yksilöllisiä ominaisuuksia. Joku tuote syrjäyttää toisen teollisessa luonnonvalinnassa. Esimerkkinä vaikkapa puhelimen evoluutio lankapuhelimesta kännykäksi. Evoluution tuloksena lankapuhelin on kuolemassa sukupuuttoon. Tuotteiden valmistus vaatii energiaa ja raaka-aineita, jotka periaatteessa vievät resursseja kilpailevilta tuotteilta.

Joskus saattaa tuntua siltä, että ihminen on osittain menettänyt ympäristönsä hallinnan. Tämä on meistä yksilöistä johtuva ominaisuus, koska annamme elottomien tuotteiden hallita ajatteluamme. Yhteiskunta muodostuu sellaiseksi, mitä me ihmiset yhdessä ajattelemme. Kapitalistisessa yhteiskunnassa ajatusten kohteena on usein tavarat. Media täyttää aivomme tavaroiden mainoksilla, vertailuilla ja muulla informaatiolla. Otamme tavarat ajattelumme kohteiksi ja ostamme niitä. Tavarat muodostuvat egomme jatkeiksi ja alkavat vaatia energiaamme ylläpitoonsa. Hyvä esimerkki on meillä miehillä auto. Auto on liikkumaväline, jolla voidaan kulkea paikasta toiseen. Tosiasia on kuitenkin monimutkaisempi. Autosta on tullut vapauden, vallan ja seksuaalisuuden symboli mieliimme. Nuorelle miehelle on tärkeää saada oma auto. Auton avulla voidaan nostaa omaa statusta ryhmässä ja tehdä vaikutus vastakkaiseen sukupuoleen. Auton merkki antaa kantajalleen ominaisuuksia ja kertoo ympäristölle omaa kieltään omistajansa persoonallisuudesta. Harva mies suhtautuu autoon täysin neutraalisti ja objektiivisesti. Hyvänä esimerkkinä voin kertoa itsestäni. Haaveilin nuorempana aina Mercedez-Benzistä. Omassa mielessäni liitin mersuun ominaisuuksia, joita halusin omaan persoonallisuuteni, kuten turvallisuuden, vallan, korkean laadun, luotettavuuden, tyylikkyyden ja tehokkuuden. Haaveeni konkretisoitui niin pitkälle, että katsottuani erästä tv-sarjaa, jossa ihailemani roolihahmo osti mersun, niin päätin itsekin toteuttaa haaveeni ja ostin (käytetyn) mersun. Muutaman kuukauden olinkin onneni kukkuloilla ajaessani symbolilla, joka edusti voimakkaasti haluamiani arvoja. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin ymmärtää, että mersukin on vain auto. Sillä liikutaan paikasta toiseen mukavasti ja turvallisesti, ei sen enempää. Huomasin myös, että mersun ylläpito tuli todella kalliiksi ja että auto ei välttämättä ollut suhteessa sen parempi kuin muutkaan. Muutama vuosi sitten luovuin symbolista ja ostin auton, jonka ainut funktio on kuljettaa minua ja perhettäni paikasta toiseen.

Tämä omakohtainen esimerkkini kertoo siitä, kuinka voimakkaasti mielessämme voi elää kaupasta hankittava eloton tavara. Naiset eivät ehkä ajattele autoja niin paljon kuin miehet, mutta tunnen naisia, jotka ovat maksaneet käsilaukusta tai kengistä tuhansia euroja. On täysin irrationaalista ostaa käsilaukkua, joka maksaa pari tuhatta euroa. Saman funktion saa toteutettua kymmenellä eurolla. Naisten kertomukset siitä, miksi ovat hankkineet vaatekaapin täyteen kalliita kenkiä ja käsilaukkuja, ovat periaatteessa täysin samaa tarinaa kuin miesten tarinat autoista ja kotiteattereista. Kun kiinnitämme egomme tavaraan tai tavaroihin, luovutamme samalla omaa ajatusenergiaamme pois elämästämme. Tämä energia on pois luovista ja rakentavista tavoista elää. Energia, jonka uhraamme television ääressä istumalla on pois energiasta lenkkipolulla luonnon keskellä. Energia, jonka uhraamme kenkäkaupassa valikoimassa kalliita kenkiä, on pois isoäidiltämme vanhainkodissa. Energia, jonka uhraamme pohtien kalliiden tavaroiden kulumista, vakuuttamista ja huoltamista, on poissa lapsiemme ja ystäviemme kanssa vietetystä ajasta.

Ehkä on aika kysyä itseltämme, mitkä ajatukset hallitsevat päivittäistä elämääni. Ajattelenko kulutustavaroiden olevan osa minuuttani? Haluaisinko käyttää ajatusenergiani luovemmin? Haluaisinko elämäni olevan rauhallisempaa ja väljempää? Voimme hallita omaa mieltämme ja kohdistaa energiamme meille tärkeisiin asioihin. Voimme luopua ympäristön ja kulutustavaroiden orjuudesta. Loppujen lopuksi se on varsin yksinkertaista. Voimme luopua turhista tavaroista. Voimme nähdä kaupasta ostamamme tuotteet sellaisina kuin ne ovat. Kengät ovat tarpeelliset paikasta toiseen kävelemiseen. Kengät eivät tee meistä kauniita, riippumattomia, vapaita tai luovia. Kengät ovat kenkiä. Kuten ovat myös autot, veneet, farkut, käsilaukut. Ne ovat elottomia tuotteita, joilla on jokin funktio. Ei anneta kulutustavaroille valtaa omaan mieleemme.

Olemme olemassa vaikka emme ajattelisi yhtään ajatusta. Istuessamme alastomana vuoripuron varrella. Hiljaisena ja tyynenä. Silloin olemme vain oma itsemme, emmekä mitään muuta.  Olemme elossa.

Kommentit: 0

Email again:

Lisää kommentti