Miten palauttaa kadonnut motivaatio? 20. syyskuuta

Vapaakulkija · Kommentit: 4

Elämä on luonteeltaan aaltoliikettä. Henkilökohtainen energia vaihtelee vuodenaikojen, viikonpäivien ja jopa tuntien välillä. Välillä energia ja motivaatio tuntuu kaikonneen kokonaan elämästä. Olen itse kärsinyt pari viime viikkoa motivaation puutteesta. En ole jaksanut kirjoittaa, harjoittaa enkä juuri harrastaa liikuntaakaan. Monet arkipäiväiset asiat ovat vieneet energiaani, mutta ennen kaikkea olen tuntenut itseni laiskaksi. Kirjoittaminen ei maistu, eivätkä edes merkittävien tavoitteiden toteutumiset ole tuntuneet kovinkaan tärkeiltä. Minua helpottaa se, että tiedän kaikkien ihmisten kärsivän motivaation puutteesta välillä. Uskon, että Mozartilla ja Goethellakin oli huonot päivänsä. Puhumattakaan naapurin isännästä tai työkaverista.

Itse kärsin motivaation puutteesta muutamia jaksoja vuodessa. Olen myös oppinut sen, että kadonnut motivaatio ei palaudu itsellään. Se vaatii toimenpiteitä ja tahtoa. Muussa tapauksessa on edessä vähittäinen passivoituminen ja jämähtäminen pysyvään saamattomuuden tilaan. Eilen illalla päätin tarttua itseäni niskasta kiinni ja aloittaa kadonneen motivaation metsästyksen. Ajattelin listata muutamia vanhoja konsteja, joilla palauttaa motivaatio ja onnistumisen tunteet takaisin mieleeni.

1. Ota mallia muista! Aion etsiä inspiraatiota lehdistä, kirjoista, internetistä ja keskusteluista motivoituneiden ihmisten parissa. Voin lukea uudestaan kirjoja, jotka ovat innostaneet minua aiemmin. Kuunnella musiikkia, joka nostaa energiaani.

2. Katkaise negatiivisen ja passiivisen ajattelun kierre! Lenkille lähtö on rasittavaa, istuminen on tylsää, ideoiminen ei maksa vaivaa. Nämä ovat negatiivia ajatuksia ja negatiiviset aatokset pitää kääntää positiivisiksi. Voi palauttaa mieleen kaikki positiiviset asiat ja tunnetilat, jotka tekemisestä on saavuttanut. Lenkin jälkeen on ihanan rento fiilis, istumisen jälkeen on rauhaisa ja onnellinen olo, hyvän kirjoitussession jälkeen on tuntenut saavuttaneensa jotain konkreettista ja tehneensä maailmasta mikroskooppisen verran paremman paikan. Hyvät ajatukset ja hyvä tekeminen tekevät meistä hyviä ihmisiä!

3. Ota pieniä tavoitteita! Jos ei jaksa lähteä kahden tunnin juoksulenkille, niin voi aloittaa 20 minuutin kävelyllä tai tehdä edes 20 punnerrusta minuutin aikana. Voi kirjoittaa 15 minuttia tunnin sijaan, kirjoittaa yhden rivin runo. Tärkeintä on toimia ja päästä takaisin tekemisen rytmiin. Nälkä kasvaa syödessä ja pienet onnistumiset ruokkivat isompia onnistumisia. Tärkeintä on laittaa kengät jalkaan ja lähteä ulos.

4. Yhdessä olemme vahvempia! Yhdessä tekeminen on hauskempaa, hanki motivaatiota ystävien, sukulaisten ja harrastetovereiden keskuudesta. Muilta ihmisiltä saamme uusia näkökulmia vanhoihin tuttuihin asioihin, saamme myös energiaa ihmisten kanssa viettämästämme ajasta.

5. Älä anna periksi! Määrittele itsellesi tavoitteet, tee tavoitteistasi julkisia, toimi tavoitteidesi ja arvojesi mukaan. Vastoinkäymiset on tehty voitettaviksi, jos kaikki olisi helppoa, niin elämä olisi tosi tylsää. Saamattomuuden voittaminen saa meidät tuntemaan itsemme jälleen hitusen vahvemmiksi. Ehkäpä siksi meitä siunataankin negatiivisilla ajatuksilla ja huonolla motivaatiolla. Esteiden voittaminen tuntuu lopulta hyvältä.

 

Kommentit: 4

Oskari
Hienoa, että olet taas löytänyt uuden innostuksen. Ja varmasti kaikilla on kautensa jolloin motivaatio tuntuu olevan hukassa. Niin kuin omassa blogissani kirjoitin, tämä Srikumar Raon puhe kirvoitti miettimään samoja asioita: http://arbejdsglaede.23video.com/video/549744/srikumar-s-rao-p-arbejdsglde Tavoitteet tietysti auttavat antamaan meille suunnan elämään, mutta siinä piilee se vaara, että satsaamme liikaa lopputulokseen. Liian tavoitekeskeinen elämä on elämistä tulevaisuudessa ja pahimmillaan valtavan suorituspaineen kasaamista. Kun sitten tavoitteet toteutuvat, voi huomata, että ei se ollutkaan niin kovin tärkeää, niin kuin itsekin mainitsit. Ja toisaalta, tavoitteethan eivät läheskään aina toteudu, joka antaa meille puolestaan syyn murheellisuuteen, luovuttamisen mielialaan ja epämotivoitumiseen, JOS olemme eläneet liian tuloskeskeisesti. Ajattele lasta, joka opettelee kävelemään. Sillä on tavoitteena oppia kävelemään, koska se ottaa mallia muista (1). Lapsella ei ole kuitenkaan negatiivista ajattelua (2), koska se ei ole vielä oppinut sellaista. Lapsi nousee ylös aina vain uudestaan äidin kannustamana (4), vaikka kaatuukin lukemattomia kertoja (3). Lapsi ei varmasti koskaan ajattele periksi antamista (5), koska ei satsaa itse lopputulokseen, vaan nauttii itse tekemisestä. Olisihan se hassua jos lapselle pitäisi antaa terapiaa, kun se masentuisi ja menettäisi motivaationsa jokaisen kävely-yrityksen jälkeen.
Vapaakulkija
Valitettavasti innostus on vielä hukassa, mutta olen kuitenkin innostunut etsimään uutta innostusta :-) Kiitos viestistä, se kirvoitti hymyn huulille. Varsinkin mielikuva lapsesta terapiaistunnossa epäonnistuneen kävely-yrityksen jälkeen!! :-)
Synti
PIristävä teksti oli, itse olen jumissa oman blogini kanssa. Aloitin sen noin kk sitten, kirjotin hulluna viikon pari ja nyt tyssäsi täysin .. Niskasta kiinni vaan siis :D
Vapaakulkija
Laitahan Synti blogisi osoite kommenttiin tai priva-mailiin. Kävisin mielelläni vilkaisemassa!
Email again:

Lisää kommentti