Muuri 12. tammikuuta

Vapaakulkija · Kommentit: 6

"I don't need no arms around me
And I don't need no drugs to calm me.
I have seen the writing on the wall.
Don't think I need anything at all.
No! don't think I'll need anything at all.
All in all it was all just bricks in the wall.
All in all you were all just bricks in the wall."

Pink Floyd - Another Brick in the Wall

Jännä miten arkinen maailma näyttää joskus toiselta, erilaiselta. Kävelin työmatkallani tutun puiston halki. Lumen peittämät puunrungot ja kuuraiset oksat lyhtypylväiden loisteessa loivat taianomaisen tunnelman. Välillä arkinen taival tutussa ympäristössä saattaa muuttua joksikin muuksi, syväksi ihmetykseksi olemassaolosta. Tämän päivän työmatkaan kului muutakin ihmettelyä. Junassa istuessani pohdiskelin meissä ihmisissä olevia muureja. Tuntuu siltä kuin useimmat ihmiset olisivat rakentaneen jonkinlaisen muurin sisimpänsä ja ulkopuolisen maailman välille. Joillain ihmisillä muuri on verhottu sulkeutuneisuuteen ja ulkopuolisten kontaktien välttämiseen, jotkut ihmiset taas vaikuttavat  hyvinkin avoimilta, rempseiltä ja ulospäinsuuntautuneilta. Molemmilla ihmistyypillä on kuitenkin muurinsa, ne on vain rakennettu eri tavalla. Joskus ihmiset saattavat kohdata aidosti, vaikka molemmilla on omat muurinsa. Muurit ovat rakennettu hieman erilailla ja eri kohdista, joten molemmat ihmiset voivat kurkistella toisiaan aukkojen läpi.

Tunnistan itsessäni muurin olemassaolon. Itse kuulun tuohon ensimmäiseen ihmistyyppiin eli olen enemmän introvertti kuin extrovertti. Häilyn tosi rajamailla ja en kutsuisi itseäni täysin epäsosiaaliseksi, mutta olen kuitenkin selvästi huomannut, että tilanteet joissa on läsnä paljon ihmisiä, kuluttavat energiaani. Energiaa taasen saan yksinolosta tai läheisten ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Tänä aamuna heräsin kysymään itseltäni, miksi moiset muurit on rakennettu. Kysymys sisältää jo vastauksen itsessään. Muurit rakennetaan suojelemaan. Ihmisten muurit on rakennettu suojelemaan omaa sisintään. Lapsena meillä ei ole ollut kykyä ymmärtää ulkopuolista maailmaa ja olemme olleet hyvin haavoittuvaisia muille ihmisille. Olemme olleet haavoittuvaisia vanhemmillemme, sisaruksille, muille sukulaisille, kavereille koulussa ja pihalla. Olemme ehkä joutuneet kokemaan ihmissuhteisiin väistämättä kuuluvia ikäviä asioita. Niinpä olemme aloittaneet muuraamaan ensimmäisiä tiiliä omaan muuriimme. Todennäköisesti emme ole edes huomanneet rakentamaamme muuria, olemme tunteneet olomme paremmaksi ja suojatummaksi. Kiireinen elämä, harrastukset, ulkoiset roolit, päihteet toimivat hyvänä suojana ulkopuoliselta maailmalta. Valitettavasti jossain vaiheessa kuitenkin heräämme tunteeseen, että jokin on vialla elämässämme.

Muuri on kasvanut liian korkeaksi ja paksuksi. Muuri on käynyt kylmäksi ja harmaaksi, sen pintaa koskettamalla ei enää tunne sisällä majailevaa ihmistä. Jotkut ihmiset muuraavat itsensä kokonaan pois näkyvistä. Ihan kuten muumien Ninni. Hänestä tuli kokonaan näkymätön. Ainoastaan muiden ihmisten ystävällisyys sai hänet lopulta näkyväksi. Ninni oli varmaan kokenut niin kovia kokemuksia, että hän ei voinut muuta kuin muurata itsensä näkymättömäksi. Sellaisia ihmiskohtaloita on oikeastikin olemassa. Saamme lukea heistä iltapäivälehdistä.

Nyt olemme kuitenkin kasvaneet aikuisiksi. Ymmärrämme maailmaa ja ihmissuhteita paremmin kuin lapsena. Alamme ymmärtää persoonallisuutemme rajat. Tässä olen minä ja tässä olet sinä. Mihin tarvitsemme enää muuria? Kuka meitä voi enää haavoittaa ja vahingoittaa? Taitaa olla niin, että ainoastaan me itse pystymme vahingoittamaan itseämme. Toiset ihmiset voivat edelleen yrittää loukata meitä ja sanoa meille vaikka mitä, mutta me itse päätämme, miten loukkauksiin suhtaudumme. Me itse siis ainostaan vahingoitamme itseämme, ei kukaan muu. Omat tunteemme ja ajatuksemme eivät oikeastaan voi meitä vahingoittaa. Ne ovat vain sähköimpulsseja aivoissamme, hetkeen kadonneita. Lapsuuden ja nuoruuden ikävät kokemukset ovat menneisyyttä, niitä ei ole enää olemassa. Ainoastaan muistot ovat jäljellä.

Mihin siis tarvitsemme muuria? Vai pitäisikö alkaa purkamaan sitä tiili tiileltä?

Kommentit: 6

mia
Kaunista ja niin totta taas kaikki mitä kirjoitit muureista. Muureja jos jonkinlaisia lienee meillä kaikilla, labyrinttejäkin.. Harvempi lienee täysin avoin kaikkia läheisiäkään kohtaan. Tarvinneeko niitä raadollisimpia tuntojaan esille tuodakaan? Toki on hyvä jos niitä saisi edes vähän matalimmiksi vaikka tiili kerrallaan. Luulen, että tärkeintä on olla rehellinen itselleen. Pyrkimys siihen, että tietäisi jonakin päivänä mitä kaiken takana on?
Mus leucopus
Olen miettinyt paljon tätä introvertti-ekstrovertti -jaottelua. Vaikka olen ollut ilmiselvä introvertti lapsesta saakka, ei koskaan tullut mieleenikään, että olisin jotenkin epäsosiaalinen - ennen kuin joskus lukiossa psykologian tunneilla annettiin näitä leimoja ensimmäisen kerran. Sittemmin törmäsin prof. Liisa Keltikangas-Järvisen tutkimuksiin tältä alueelta, joissa hän viisaasti toteaa, ettei introverttius ole epäsosiaalisuutta, vaan erilaista sosiaalisuutta. On monta tapaa olla sosiaalinen; voi kuunnella toisia, voi kirjoittaa blogia... Sosiaalisuutta alettiin vain jossain maailman vaiheessa määrittelemään ekstroverttiuden kautta, ja ylipäänsä nykymaailmassa kuvitellaan, että ekstroverttius on jotain enemmän tai parempaa kuin introverttius. Voi olla, että introvertti tarvitsee enemmän aikaa yksinoloon ja latautumiseen kuin enemmän ulospäin suuntautuneet, mutta mitä sitten? Se ei sinänsä ole hyvä eikä huono asia. Mutta kerropa työpaikkahaastattelussa olevasti tällainen aika sisäänpäinkääntynyt tyyppi, joka viihtyy omissa oloissaan eikä pidä suurissa joukoissa olemisesta, niin taitaa työpaikka jäädä saamatta... Ja ne muurit, ne ovat tosiaan olemassa miten kenelläkin. Joskus ne ovat rooleja, joskus ei-läsnäoloa, mitä milloinkin. Minusta jo niiden muurien olemassaolo kertoo ihmisen yhteyden tarpeesta, joka on kätketty jonnekin. On kuin muuri kertoisi: Tule ja etsi minut. - No tulihan tätä nyt tässä jo...
Vapaakulkija
Kiitos taas hyvistä kommenteista! On mukava kuulla muidenkin ihmisten ajatuksia ja saada palautetta! Extroverttiutta tosiaan nykymaailmassa tunnutaan arvostavan enemmän, ainakin työelämässä. Molempia ihmistyyppejä kuitenkin tarvitaan yhtä lailla. Hyvä huomio tuo muuri - yhteyden tarve muihin ihmisiin. Mutta millainen olisikaan ihminen, jolla ei ole mitään muuria?!
Yasmn
Hyvä kirjoitus! Ihmiset rakentavat muureja myös toistensa ympärille arvottamalla toistensa tekemisiä tai ajatuksia. Onni on sillä, joka kuuntelee itseään eikä muita :)
Vapaakulkija
Onni on sillä, joka kuuntelee itseään ja muita :-)
Vapaakulkija
Haluan muistuttaa vielä kommentoijille, että kommentointi on täysin anonyymiä. En minä ja kukaan muukan ei näe sähköposti-kenttään syötettyä tietoa, siihen voi laittaa vain yhden kirjaimen. Jos haluaa lähettää henkilökohtaisen viestin kirjoittajalle, niin email on: vapaakulkija@gmail.com.
Email again:

Lisää kommentti