Pieniä askeleita ja uskonpuutetta 22. syyskuuta

Vapaakulkija · Kommentit: 6
"Be the change you want to see in the world!" - Mahatma Gandhi

Maanantai oli oiva päivä palautella kadonnutta motivaatiota. Ilta oli suurenmoisen kaunis, aurinko paistoi ja oli kiva pyöräillä leppeässä syysillassa. Katsella hevosten laiduntamista ja haistella syksyn tuoksuja, erään pellon laidalla nenääni tulvahti hyvin voimakas mintun tuoksu. Mikähän kasvi se oli?  Illan kruunasi vielä kuun vieressä  loistanut Jupiter-planeetta. Jupiter on nyt historiallisen lähellä ja on hyvä tilaisuus katsella kiikareilla sen suurimpia kuita. Kunpa vain tulisi lisää kirkkaita iltoja. Myös Uranus on nähtävissä ainakin kiikareilla samassa suunnassa.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/09/1189272

Pyöräillessäni kävin kuitenkin voimakasta vuoropuhelua ja väittelyä itseni kanssa, välillä suorastaan jopa kyynelten partaalla :-) Tuntui siltä kuin hyvä ja paha puoliskoni olisivat käyneet keskustelua ja neutraali minäni seurasi sitä korvat punaisina vieressä. Usein mielessäni soi jokin tietty lausahdus. Tällä kertaa hyvä minäni toisteli Mahatma Gandhin lausetta Be the change you want to see in the world!  ja paha puoliskoni lausetta "Everything fits in this world perfectly, except people". Pitemmän itseanalyysin jälkeen totesin kärsiväni enemmänkin uskon kuin motivaation puutteesta. Tai ehkäpä niin, että uskon puutetta seuraa motivaation puute. Tiedän kyllä melko tarkkaan, miten minun pitäisi toimia, mutta en uskalla.

Haluan avata hieman lausetta"Everything fits in this world perfectly, except people". En edes tiedä, mistä tuo on jäänyt mieleeni. Se on todennäköisesti tullut jostain kirjasta tai TV-sarjasta. Sillä tältä minusta on välillä tuntunut. Me ihmiset olemme kykeneviä mahdottoman pahoihin tekoihin. Meille on annettu kaunis planeetta kodiksi, vehreät puutarhat sekä eläimet ja kanssaihmiset kumppaneiksi. Kaikki muu tuntuu olevan täydellisessä sopusoinnussa keskenään, paitsi ihmiset. Tätä maaäitiämme me päivittäin raiskaamme saastuttamalla, sotimalla, kiduttamalla ja monilla muilla vähäisemmillä tavoilla. Suurin osa ihmisistä kykenee hyviin tekoihin osan aikaa, mutta pääosan ajastamme vietämme välinpitämättömyyden ja apatian tilassa. Näin ainakin itse teen. Suurimman osan aikaa vietän edelleen työelämässä, turhanpäiväisen viihteen ja joutavien asioiden parissa. Muutaman blogiartikkelin kirjoittaminen ja kulutustietoinen elämä ei juuri anna aihetta henkseleiden paukutteluun. Ainoa lohtuni on, että pyrin tietoisesti välttämään muiden elollisten olentojen vahingoittamista.

Toisaalta taasen hyvä puoliskoni sanoo minulle, että voin itse muuttaa elämäni ja ehkä siinä sivussa muidenkin ihmisten elämää esimerkilläni. Järkeni sanoo minulle, että maailma ei voi muuttua paremmaksi, ellen itse muutu. Näin sen täytyy olla. Tämän taakan kantaminen tuntuu välillä raskaalta. Miksi minun pitäisi muuttua, jos kukaan muukaan ei halua muuttua. Miksi minun pitäisi uhrautua ja avautua? Mitä saan siitä palkinnoksi? Ja palkintoa ei tietenkään ole edes olemassa. Ei ole olemassa taivasta ja paratiisia, johon päädyn, jos muutun paremmaksi ihmiseksi. Palkinto ja muuttuminen ovat sama asia. Toimimalla sisäisen intuition johdattamana, saavutan palkinnon polkua kulkemalla. Intuition ääni kun käy kuukausi kuukaudelta voimakkaammaksi. Minulla on vain kaksi vaihtoehtoa. Joko kuunnella sitä tai vaientaa se iäksi.

Tämän tyyppisten asioiden kanssa painiskelen tällä hetkellä. Lopputulemaa en edes tiedä. Heikon ja laiskan ihmisen on kovin vaikeaa muuttaa toimintaansa. Se ei taida onnistua kuin pieniä askeleita ottamalla. Täytyy opetella kävelemään kuin pieni lapsi, kaatumaan ja nousemaan ylös, yhä uudestaan. Vailla toivetta palkkiosta, sisäisen voiman johdattamana. Näitä pieniä askeleita nyt otan. Pyörälenkeillä syksyisessä illassa, harmaiden usvaisten syysaamujen lyhyillä meditaatiohetkillä, ystävien kanssa keskustelemalla. Kirjoittamalla itselleni ja muille. Ehkäpä uskoni vielä palautuu sellaiseksi, kun se oli aiemmin. Ehkäpä muutan itseäni ja maailmaa pikkuriikkisen.

Kommentit: 6

Pekka
Hei ! Ihan näin ulkopuolisen silmään näyttäsi että voisiko olla pohjalla jotain torjuttua negatiivisuutta joka yrittäisi pulputa pintaan ? En ole psykologi enkä -atri, mutta itsellä on niin, että kun huomaan kiisteleväni itseni kanssa ( aivan kuin meitä olisi kaksi ) olen monesti yrittänyt jotenkin olla parempi ihminen kuin olenkaan ja torjunut agressiivisuutta sen sijaan että olisin purkanut sen positiivisella tavalla. Hakkaa halkoja, mene metsään huutamaan, päästä ulos mitä tulee rohkeasti. Ja ukkosen jälkeen tulee sateenkaari ja aurinko pastaa taas.
Vapaakulkija
Erinomainen idea ja ei muuta kuin metsään huutamaan!
Oskari
En ehkä tunne tilannettasi tarpeeksi hyvin, että voisin edes kommentoida, mutta sanonpa kuitenkin jotain mitä tekstistä tuli mieleen. Ensinnäkin, kyselet, miksi sinun pitäisi muuttua ja uhrautua ja haikailet palkinnon perään. Eikö paras palkinto nimenomaan ole uusi elämä? Tarvitseeko siihen jotakin muuta? Etkai sinä elä elämääsi muita ihmisiä varten? Se taivas ja paratiisi voi mielestäni olla se uusi elämä mikä tulee siitä, että luovut entisestä elämästäsi. Toinen asia on tuo mielesi kanssa käymäsi keskustelu. En tiedä oletko tutustunut Eckhart Tollen tuotantoon, mutta luin hiljattain hänen kirjansa "Läsnäolon voima". Siinä eräänä johtoajatuksena oli juuri tuo mielen nujertaminen ja oman itsen löytäminen. Tollen mukaan "sinä et ole mielesi", vaikka näin usein luulemmekin... joka tapauksessa, erittäin vaikuttava kirja ja suosittelen varauksetta tutustumaan jos et ole jo niin tehnyt. Se voisi tuoda uutta perspektiiviä.
Pekka
Loistava kirja. Kannattaa lukea.
Vapaakulkija
Hienoja kommentteja molemmilta teiltä, kiitokset!
keijo
Hyvän ja pahan ero tässä maailmassa on todella raamatun lehdillä kirjoitetut ja myös meidä sydämemme lakiin ja omaan tuntoon tämä vaikuttaa tehdä hyvää tuo aina hyvää takaisin ja uskomalla Herraan saa aina palautetta ja elää uskosta Herraan on meidän uskovien ilon lähde ja toivo että uskomattomatkin löytäisi tuon lähteen ,kiitos ja siunausta,keijo
Email again:

Lisää kommentti