Pitkästyminen 19. tammikuuta

Vapaakulkija · Kommentit: 1

"Fast car
Boring
Girlfriend
Boring
Got money
Boring
Whoa-oh-oh-oh
Hot friends
Boring
Rock band
Boring
Not interested"

Pink - Boring

Kuinka monta kertaa olenkaan kärsinyt pitkästymisestä iltapäivän loputtomina tunteina työpaikalla. Pitkästyminen vaivaa meitä sukulaisten kahvipöydässä, iltaisin kotona, lapset valittavat sadepäivinä "isä, meillä ei ole mitään tekemistä". Monissa rock-kappaleissa lauletaan pitkästymisestä ja monet kirjat on suorastaan omistettu pitkästymiselle, hyvänä esimerkinnä J.G. Ballardin romaanit. Pitkästyminen on mielenkiintoinen ilmiö ja kuitenkin sen puntaroiminen ja siitä keskustelu on aika harvinaista. Pitkästyminen on niin pitkästyttävää, että sen mietiskely ei tunnu kovin kiinnostavalta ja mielenkiintoiselta. Tartuin kuitenkin kirjastossa kirjaan "Pitkästymisen filosofia". Opuksen nimi oli minusta jotenkin niin huvittava, että päätin lukea sen viikonloppuna.

Pitkästymisen lajeja on useita, nostan pari tärkeintä kategoriaa esille eli on tilanteisiin liittyvää ikävystymistä ja syvää eksistentiaalista ikävystymistä. Eksistentiaalinen ikävystyminen on mielestäni kaikkein mielenkiintoisinta. Ikävystyminen tässä muodossaan on kohtalaisen tuore ilmiö. Englanninkielessä sana boredom ilmestyi käyttöön vasta 1750 paikkeilla, mutta sen jälkeen sanan käyttö onkin kasvanut huimaa vauhtia. Saksan kielessä langweilig on hieman vanhempaa perua, mutta selkeästi tylsyyden ja ikävystymisen lisääntymisen voi johtaa teollisen vallankumouksen alkuun. Teollistuminen ja jatkuva työntekijöiden erikoistuminen on tehnyt pitkästymisestä suurten massojen huvia. Ennen tätä herkkua oli tarjolla vain harvoille ja valituille, kuten aatelistolle ja papistolle. Informaatiotekniikan vallankumous on entisestään mahdollistanut ja lisännyt pitkästymisen eri olomuotoja meille rahvaan edustajille. Henkilökohtaisesti olen miettinyt oman pitkästymiseni syitä ja perusteita. Pitkästymistä minulla selvästi aiheuttaa oman työni konkreettisuuden ja merkityksen rapautuminen. Nykyaikainen tehokkuusajattelu on johtanut siihen, että työtehtävät pilkotaan pieniin osiin, jolloin työtehtävien merkityksellisyys katoaa. On yhä vaikeampi hahmottaa kokonaisuutta ja työn merkitystä muille ihmisille.

Pitkästyminen ei kuitenkaan ole mikään yksinäinen absoluutti. Mitä vanhemmaksi elää, sitä paremmin on nähtävissä pitkäveteisen ja mielenkiintoisen välinen dualismi. Lapsena ja nuorena kaikki oli uutta, ihmeellistä ja mielenkiintoista. Eksistentiaalinen tylsyys ei voinut millään muotoa vaivata, koska sitä ei ollut olemassa. Hyvä ystäväni on usein puhunut siitä, että hän haluaisi haluta elämässään jotakin. Kuinka lapsena halusi tehdä ja omistaa mielenkiintoisia asioita. Tämä on mielestäni kuitenkin vaarallinen ajattelumalli. Pitkästymiseen liittyy väkisinkin aika, ajan subjektiivinen käsittäminen, joten kaikesta mielenkiintoisesta väistämättä tulee pitkästyttävää, kun aikaa kuluu tarpeeksi subjektiivisessa mittakaavassa. Olenkin kysynyt em mainitulta ystävältä ja muiltakin ystäviltäni, että onko pohjimmiltaan mitään eroa tiskien tiskaamisessa tai laskuvarjohyppäämisessä Brasiliassa. Tuo mielenkiintoiselta tuntuva laskuvarjohyppääminen muuttuu taatusti pitkäveteiseksi, jos sitä tekee kahdeksan tuntia päivässä parinkymmenen vuoden ajan. Pitkäveteisyyteen on siis mahdollista saada vain väliaikaista helpotusta.

Pitkästyminen on pohjimmiltaan egon tuotosta. Tuon pitkästymisestä kirjoitetun kirjan lukemiskokemus oli hetken pakoa todellisuudesta. Tutkimus oli kirjoitettu pelkästään älylliseltä ja ajatukselliselta kannalta. Pelkän älyn voimin ei pitkästymistä voida välttää, siihen kaatuu mielestäni monien länsimaisten filosofien teoriat. Pitkästyminen on pohjimmiltaan erilaisen tulevaisuuden odotusta, egon ja subjektiivisen aikakäsityksen tuotosta. Elämä kuitenkin on jotain muuta. Olemassaoloa on monilla tasoilla. Yksi niistä tiloista on puhdas tietoisuus, läsnäolo nykyhetkessä. Tässä tilassa aikaa ei ole, ei menneisyyttä eikä tulevaisuuden odotusta, ei ajatuksia, ei egoa. Ja mitä parasta, tässä tilassa ei myöskään ole pitkästymistä.

Kommentit: 1

Mus leucopus
Täällä taas rapistellaan. Luin itsekin tuon mainitsemasi kirjan viime syksynä, ja sain ajateltavaa. Koen harvoin pitkästymistä yksin ollessani, en edes koko pitkän syksyn kuluessa, jonka vietin vapaalla töistä, kertaakaan kokenut tuota pitkästymisen tunnetta. Minulla oli hyvää seuraa - itseni nimittäin ; ). Kun työt taas alkoivat, vaanii pitkästyminenkin joskus lähellä, kuten tänään, kun istuin pitkässä seminaarissa, eikä ollut mahdollisuutta osallistua, muttei lähteä poiskaan. Pitkästyminen on usein enemmänkin turhautumista tilanteeseen, joka ei anna mitään, mutta josta ei pääse poiskaan. Ja silloin pitäisi kysyä itseltään kymmenen kertaa peräkkäin:"Mitä minä täällä teen? Mitä minä täällä teen? Mitä minä...."
Email again:

Lisää kommentti