Riemu 25. huhtikuuta

Vapaakulkija · Kommentit: 1
"Elämä on ihmisen parasta aikaa." - Matti Nykänen

Tänä aamuna heräsin kirkkaaseen auringonpaisteeseen ja linnunlauluun. Keittelin kahvit ja nautiskelin emmental-juustolla ja tomaatilla päällystettyjä paahdettuja ruisleipiä. Aamiainen maistui herkulliselta. Leikimme jonkin aikaa yhdessä kuopuksen kanssa ja aloin tuntemaan tarvetta kirjoittaa. Jo muutaman viikon ajan päässäni on pyörinyt lause "kaikki on mahdollista". Olo on tuntunut vapaalta ja kokonaiselta. Työkään ei tunnu rajoittavan kovin paljoa vapautta, vaikka siinä onkin yksi tehtävä, josta en paljoa välitä. Aamiaista syödessäni sydämeni täytti ilo, kun mieleeni tulivat kaikki asiat, joista olen kiitollinen. Lapset, vanhat ystävät, oman itsensä asteittainen hyväksyminen kaikkine heikkouksineen, uudet mukavat harrastukset ja niissä syntyneet ihmissuhteet ja ennen kaikkea sellaisen kaiken kattavan avaruuden tunne, jossa oma minuus kutistuu infinitesimaalisen pieneksi pisteeksi elämän virrassa. Samaan aikaan kuitenkin vallitsee voimakas tietoisuus siitä, että meillä kaikilla pienillä pisteillä on oma tehtävänsä ja tarkoituksensa luonnon kiertokulussa. Se oma pienen pieni minuuteni kaikkine puutteineenkin on kuitenkin ainutlaatuinen maailmassa ja minun ikiomani.

Merimaailmassa jälleen kerran hämmästelin luonnon monimuotoisuutta ja kauneutta. Istuin pitkän tovin ihastelemassa korvameduusoja. Nämä uskomattoman hauraat oliot ovat syntyneet 600 miljoonaa vuotta sitten. Ennen dinosauruksia, ennen nisäkkäitä. Vedessä leijuessaan ne muistuttavat jollain lailla vierailta galakseilta peräisin olevia avaruusolioita. Olisin halunnut kuvata meduusat tähän artikkeliin, mutta en olisi pystynyt vangitsemaan niiden kauneutta, joten laitan tähän kuvan värikkäistä koralleista, joita valokuvan ottaminen ei varmaankaan häiritse. Merimaailman jälkeen käväisimme vielä Linnanmäellä piipahtamassa, oli mukava katsella nuorten hauskanpitoa. Keväisen Helsingin katuja kävellessä sydämessä läikähteli lämmin tunne, iloa ja riemua pelkästä olemassaolosta.

 

 

Elämä voi tosiaan olla olla riemastuttavaa. On mahtavaa oivaltaa, että kaikki todellakin on mahdollista. Haluamani asiat voivat olla kovin vaatimattomia jonkin toisen mielestä, mutta minulle riittää vähempikin. Saan tätä kirjoittaessani toteuttaa itseäni. Lämpimässä auringonpaisteessa pyöräily ja urheilukentällä liikkuminen lasten kanssa on onnea. Maata penkillä katselemassa nuorten skeittailua ja temppupyöräilyä saa oman sydämenkin tuntumaan nuorelta jälleen. Kioskilta ostettu kokis maistuu yhtä hyvältä kuin lapsena. Suolaisen meri-ilman tuulahdus kotiin pyöräillessä tuo mieleen kaukaiset rannat toisella puolen maapalloa.

Parasta kuitenkin tämän onnen tunteen keskellä on se, että tietää sen päättyvän joskus. Kohta taas koittaa se sunnuntai, jolloin mustat pilvet täyttävät taivaan. Sataa ja on krapula. Lapset kiljuvat ja ystävät ovat kaikonneet kauas pois. Polkupyörän kumi on puhjennut ja ketjut ruostuneet paikoilleen. Naapurin pojat haistattelevat. Maanantaina töissä odottaa kaikki ne asiat, jotka perjantaina halusi unohtaa. Niin se menee. Tunteet syntyvät ja kuolevat kaiken muun ohella. Nautiskelen riemusta ja onnesta niin kauan kuin sitä kestää. Se saa päättyä. Annan sen kadota tulikärpäsen lailla suurempaan kirkkauteen.

Mutta ei tänä iltana.

Kommentit: 1

mia
Hei! Se on kyllä hieno tunne, kun oivaltaa itse olevansa vastuussa omasta onnellisuudestaan, siitä että voi tehdä mitä vain tahtoo. Onnea ei voi ostaa kaupasta, siihen se on liian kallis, mutta sen voi löytää sisältään, ihan sattumalta. Itse voi päättää miten suhtautuu ympäröiviin asioihin ja vastaantuleviin ongelmiin. Antaa ajan soljua ja asiat hoituvat kuin itsestään, kun niille vain antaa mahdollisuuden. Eikä riemulla tarvitse olla aina olla rajoja. Lapset osaavat hienosti tarttua hetkeen ja ottaa siitä kaiken ilon irti, meidän muidenkin on tosi hyvä välillä otta mallia heistä. Asiat eivat useinkaan ole niin vakavia kuin näyttää. Voi ihan hyvällä omalla tunnolla heittäytyä keväiselle nurmikolle ja katsella pilviä ja kuunnella linnun laulua. Tai kokeilla sitä liukumäkeä itsekin, eikä katsoa vierestä, sekin on ihan hauskaa. Itselleen pitää uskaltaa nauraa. Siitäkin voi oppia jotain uutta tai olla välillä oppimattakin. Värikkäitä päiviä toivon kaikille.
Email again:

Lisää kommentti