Syksyn taikaa ja matkasuunnitelmia 27. syyskuuta

Vapaakulkija · Kommentit: 1

Syksy on hieno vuodenaika! Kirpeissä syysaamuissa on jotain maagista, kuten tänäänkin junalle kävellessäni. Taivaalla loimotti lähes täysikuu, taivas oli kirkas lukuunottamatta tummansinisiä pilviä taivaanrannassa. Ilma tuoksui raikkaana, seassa sävyjä maatuvista lehdistä ja sienirihmastoista. Kuulaan kirpeässä säässä on mukava tallustella.

 

 

Viikonlopun aikana meitä hellittiin muutenkin kauniilla ja vaihtelevilla säillä. Vietin aikaa esikoispoikani kanssa ja lauantaina mummola-reissun jälkeen kävelimme Kivenlahden rannoilla Espoossa. Ilma oli uskomattoman lempeä ja lämmin. Ihmiset laittelivat veneitään talviteloille, mutta osa porukasta oli vielä veneilemässä. Oli mukava istuskella lämpimällä rantakalliolla hopeapajujen katveessa ja katsella merelle. Sunnuntaina kiipesimme paikallisille korkeille jyrkänteille länsi-uudellamaalla. Siellä oli mukava katsella ruskan värisävyjen täyttämää syysmetsää kuin intiaani. Vuorille kiipeäminen vie sielun lähemmäs taivasta ja täyttää sydämen terveellä kunnioituksella korkeuksia kohtaan. Ylhäällä kaikki näyttää kovin pieneltä, niin oma olemassaolokin. 

 Viikonloppuna pidimme palaveria myös matkatoverin kanssa. Keväällä olisi tarkoitus lähteä taas Japaniin. Tällä kertaa olisi tarkoitus käydä myös Okinawalla, joka on ainutlaatuisen kaunis trooppinen korallien täyttämä saariryhmä tyynellä valtamerellä.  Paikalla on myös mielenkiintoinen paikallinen kulttuuri, siellä elävät maailman pitkäikäisimmät ihmiset ja oman leimansa lyö myös II maailmansodan aikaiset taistelut ja USA:n miehitysvalta. Viime kerralla Japanissa käydessäni tutustuin ryhmään nuoria Japanilaisia miehiä ja kysyin heiltä, että jos Japanista pitäisi valita yksi paikka, mihin lähteä lomalle, niin mihin he lähtisivät. Vastaus oli yksimielinen, jokainen heistä suositteli minulle Okinawaa. Ennen en tiennyt kyseisestä paikasta mitään ja enpä siitä vieläkään mitään tiedä, mutta ajattelin toteuttaa ystävieni neuvoa ja käydä kurkistamassa. Loppuaika matkasta olisi tarkoitus viettää tutuissa maisemissa Kiotossa. Rauhoittua temppeleissä ja kuumissa lähteissä sekä mahdollisesti käydä lyhyellä retkellä Hiroshimassa.

Japani ja japanilainen kulttuuri on aina kiehtonut minua. En osaa sanoa, miksi. Japani on mielenkiintoinen sekoitus tuhansia vuosia vanhoja perinteitä ja huippumodernia teknologiaa. Japanilaiset ihmiset ovat ystävällisimpiä kansoja mistään tapamistani, ainakin siis noin keskimäärin. Japani on monessa suhteessa vastakohtien maa. Äärimmäinen pidättyvyys ja kohteliaisuus saattaa muuttua silmänräpäyksessä mitä hulluimpaan esitykseen paikallisessa karaoke-baarissa. Moni varoitteli minua ennen ensimmäistä matkaani, että Japanissa on kaikki kauhean vaikeaa. Itselleni kaikki oli jostain syystä äärimmäisen ja intuitiivisen helppoa. Ihmiset olivat äärimäisen avuliaita ja ystävällisiä. Paikalliset tavat ja käytännöt tuntuivat minusta hyvin luontevilta. Monilla meistä tuntuu olevan vastaavia kokemuksia eri kansoista. Eräs ystäväni kertoi minulle, että hänellä on ollut vastaavia kokemuksia intiasta. Minun silmääni kaoottisesta ja sotkuisesta kulttuurista löytyi hänen elämäänsä suuri harmonia. Toinen ystäväni on kertonut vastaavia kokemuksia Kuubasta.  Ehkäpä meillä kaikilla on omat veljemme tai siskomme toisella puolella maailmaa.

Matkalle lähteminen on jännittävää ja vähän pelottavaakin. Vanhemmiten en ole enää kovin paljoa matkustellut. Syyt tähän ovat osittain ekologiset ja osittain se, että olen varsin tyytyväinen elämääni arkiympäristössänikin. Ensi keväällä minulla on kuitenkin mahdollisuus lähteä pitemmälle matkalle. Veri vetää minua Okinawalle. Elämä näyttää mitä sieltä löydän.

Kommentit: 1

Oskari
Hei, onneksi olkoon loistavan päätöksen johdosta! Kun vähään aikaan ei ole reissannut, sitä kyllä jämähtää helposti pitkäksikin aikaa paikalleen. Mieli kehittelee kaikenlaisia tekosyitä sille, miksi ei kannattaisi matkustaa, vaikka oikeasti haluaisi.
Email again:

Lisää kommentti