Uni todellisuudesta 2. elokuuta

Vapaakulkija · Kommentit: 0
Unikin on elämää!

Olin perjantaina käymässä vanhassa kotikaupungissani. Minulla oli hetki ylimääräistä aikaa, joten piipahdin vanhoissa lapsuusmaisemissa idyllisellä kerrostaloalueella. Varsinaisia kotipihoja ja leikkipaikkoja olen aina silloin tällöin käynyt katsomassa. Ne ovat tuttuja edelleenkin, mutta tällä kertaa kävin erään lähistöllä olevan talon pihalla. Yht'äkkiä minuun iski hyvin voimakas tunnetila, joka muistutti deja vuta. Tunne oli hyvin voimakas muistamisen, epätodellisuuden ja deja vun yhdistelmä. Muistin nimittäin, että olin n pari vuotta sitten nähnyt unta tästä samasta paikasta. Unessa maisema on toki ollut hieman erilainen, mutta kuitenkin tiesin välittömästi, että kyse oli juuri tästä paikasta. Kävelin näitä pihoja syvässä unenomaisessa tilassa, kiersin taloja ympäröivät metsät ja pikkuhiljaa tunne alkoi kadota. Kun saavuin viereisen talon pihalle, niin olotila oli jälleen normaali arkitodellisuuden tila. Kokemus oli hyvin mielenkiintoinen ja kesti muutaman minuutin.

Meditaatiota harjoittaessa on tottunut muuttuneisiin tajunnantiloihin ja niitä on oppinut tarkastelemaan aina merkityksen kautta. Mitä tämä tajunnantila yrittää minulle kertoa? Varmasti osittain muuntunut unenomainen tila halusi kertoa minulle jotain lapsuudesta, mutta välähdyksenomaisesti ymmärsin varsinaisen tarkoituksen hyvin kirkkana mielessäni. Todellisuuden kokeminen unenomaisena oli moniulotteinen viesti. Toisaalta sen tarkoituksena oli kertoa, että todellisuuden kokeminen jatkuvasti on kuin unta. Ihminenhän ei varsinaisesti koe todellisuutta koskaan suoraan, vaan aistiensa kautta. Lisäksi useimmiten vielä sotkemme suoran aistivirran oman päämme sisällöllä, tulkinnoilla todellisuudesta, vääristyneillä tunnetiloilla ja karusellilla, jota myös ajatteluksi kutsutaan. Voisi jopa sanoa, että elämä on kuin unta, jotka täyttää pienet välähdyksenomaiset hetket hereilläoloa. Itse olen pyrkinyt kasvattamaan hereilläolon määrää arkitodellisuudessa.

Toinen ehkä tärkeämpi havainto itselleni oli se, että en ole kiinnittänyt kovin paljon huomiota omaan unitodellisuuteni elämäni ja viime vuosien aikana. Tämän tulkitsin perjantain kokemuksen varsinaiseksi viestiksi itselleni. Ymmärsin viikonlopun aikana, että me ihmiset vietämme kolmasosan elämästämme nukkuen. Tuo aika on siis vuosikymmenten mittainen jakso arvokasta elämäämme. Ehkä voisimme käyttää osan tuosta uniajasta myös hereilläoloon. Olla tietoisia unistamme ja pyrkiä hyödyntämään unijaksoja kasvun välineenä. Onhan tunnettua, että uni on meille yhtä elintärkeä elementti kuin ilma, vesi ja ruoka. Ilman unta kuolemme. Unessa ratkomme alitajuisesti ongelmiamme, konkreettisia ja sisäisiä ongelmia. Unien tulkinta on myös tärkeä osa psykoterapeuttista hoitoa. Ymmärsin siis, että sain selkeän viestin kiinnittää enemmän huomiota unimaailmaani.

Konkreettisena toimenpiteenä aloin viikonlopun aikana unipäiväkirjan pitämisen. Pyrin kirjaamaan siihen kaikki näkemäni unet. Pyrin myös tarkastelemaan unien tarinoita ja onko niillä jotain tärkeää kerrottavaa itselleni. Itse asiassa olen erittäin innostunut unista tällä hetkellä. Tarjoavathan ne meille kokonaan uuden maailman. Maailman, jossa on mahdollista lentää, olla joku muu, muuttaa muotoaan, tehdä erilaista työtä ja asua toisessa maanosassa tai peräti toisella planeetalla. Unet voivat olla vapauden etsijälle erittäin tärkeä työkalu. Olen kiitollinen siitä, että sain henkilökohtaisen vihjeen kiinnittää niihin huomiota.

Kommentit: 0

Email again:

Lisää kommentti