Vapauden hento aavistus 26. huhtikuuta

Vapaakulkija · Kommentit: 0

"Come a little bit closer
Hear what I have to say
Just like children sleepin'
We could dream this night away.

But there's a full moon risin'
Let's go dancin' in the light
We know where the music's playin'
Let's go out and feel the night."

Neil Young - Harvest Moon

Hassua, että olen aloittanut kirjoittamaan blogia vapautumisesta.Olen haaveillut vapaudesta tietämättä mitä se on. Olen kirjoittanut vapaudesta ja vapauden saavuttamisen keinoista. Olen nostanut vapauden korkeimmaksi arvokseni. Arvokseni, joka ohjaa toimintaani vahvimmin. Olen nostanut vapauden rakkauden ja myötätunnon yläpuolelle, sillä vain vapaa ihminen voi pyyteettömästi rakastaa. Olen nostanut vapauden viisauden ja rikkauden yläpuolelle, sillä vain vapaa ihminen voi saavuttaa viisauden ja sisäisen rikkauden.

Olen tavoitellut asiaa, jota en ymmärrä. Tässä ei ole mitään uutta meille ihmisille. Etsimme ja haluamme jatkuvasti asioita, joista emme ymmärrä mitään. Raamatussa sanotaan, että etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tiestä ei voi puhua eikä tietä voi etsiä, koska tietä etsiessä ja siitä puhuessa, se katoaa ja lakkaa olemasta. Jollain lailla on kuitenkin yritettävä välittää omat mielteensä muille ihmisille. En usko, että se on vahingollista, vaikka näiden sanojen kautta ei tietä voikaan löytää.

Vapaus pulppuilee vahvasti sydämessäni tälläkin sekunnilla. Se on ajatus, tunne ja oivallus siitä, että "kaikki on mahdollista". Se on tila, jossa herää aamulla ja pesee hampaansa. Tila, jossa työskentelee samojen arkirutiinien parissa työpaikalla. Tila, jossa peittelee lapset sänkyyn illalla. Tila, jossa kaikki on mahdollista, mutta jossa toimii samoin kuin aina ennenkin. Voisi tehdä jotain muutakin. Toiminta on vapaata ja tietoista, uskomattoman valoisaa ja elähdyttävää arkisten rutiinien sijaan. Miten se vapaus on minulle annettu? Kuka sen antoi? Ketä voin kiittää tästä kaikesta? Zen-mestari sanoo, että "Ennen valaistumista me pilkomme puita ja kannamme vettä. Valaistumisen jälkeen pilkomme puita ja kannamme vettä." Disclaimer: En missään tapauksessa olevani valaistunut, koska en tiedä mitä se on. Olen heikkohermoinen ja muutenkin pahatapainen erakko, joka ei täytä valaistuneen virallista määritelmää. Taivaalta ei putoile ruusun terälehtiä, eikä jasmiini tuoksu kaduilla kävellessäni. Lähijunassa kukaan harvemmin tulee pyytämään siunaustani tai edes istuu minua vastapäätä.

Olen syntynyt tähän maailmaan ihmisolennoksi. Kurt Vonnegutin sanoin olin ensin "kimppu epämääräistä olemattomuutta." Ja sitten tähän olemattomuuteen aukeni pieni tirkistysreikä, josta aloin kurkkia maailmaan ja millainen maailma se onkaan! Ennen syntymääni ei ollut kannaltani mitään (paitsi ehkä täydellinen vapaus) ja kuolemani jälkeisestä ei ole tietoa. Näin ikuisuus on näppärästi jaettu kolmeen tasa-arvoiseen osaan. Suurimman osaa elämästäni en ehkä ole ollut sanan varsinaisessa merkityksessä elossa. Olen pikemminkin ollut omien ajatusteni vanki. Ajatusten hegemonia alkaa pikku hiljaa hellittää otettaan. Ehkäpä keski-ikäistymiseen kuuluu jollain lailla molempien aivopuoliskojen aktivoituminen, joka murentaa käsittteellisen ajattelun ylivaltaa.

Tätä kai vapauden ensiaskeleet ovat. Niitä ei voi löytää muualta kuin itsestään. Kukaan ei voi kertoa sinulle, mitä haluat. Kaikki tuskin edes haluavat vapautta. Joku voi haluta rakkautta tai viisautta enemmän kuin vapautta. Se kaikki löytyy, kun alkaa etsimään. Käymällä keskusteluja itsensä kanssa polku avautuu. Seuraavassa vaiheessa on jo lopetettava etsintä ja hiljentää keskustelu itsensä kanssa. Tie vapauteen löytyy, kun sitä ei enää etsi. Se vapaus löytyy vaikka keväisessä Pariisissa nukkuvan koiran  hymystä. Hän on löytänyt vapauden ja rakkauden, ihan läheltään. Vapaus on juuri tuossa hetkessä ja tuossa paikassa. Päiväunilla aurinkoisena kevätpäivänä.

 

Tänä aamuna koin vapautta kävellessäni hiljakseen kohti lähijunaa. Hengittelin rauhallisesti ja pidin vatsani rentona. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja luonto näyttäytyi kirkkaana ja terävänä. Juna kiiti keväisen maiseman keskellä kohti työpaikkaa, mutta minä kuuntelin Neil Youngin kauniita lauluja elämästä. Olin rauhassa ja onnellinen. En ollut matkalla minnekään. Olin vain. Se oli minun vapauden hetkeni tänään.

Kiitän Tarjaa tunnelmallisesta valokuvasta, jota sain luvan käyttää tämän kirjoituksen yhteydessä.

Kommentit: 0

Email again:

Lisää kommentti