Yksin 11. marraskuuta

Vapaakulkija · Kommentit: 1

Vapauden etsintä, varsinkin henkisen vapauden, on joskus hyvin yksinäistä puuhaa. Itselleni tämä pimeä vuodenaika on selvästi pahin. Lämpimään ja aurinkoiseen vuodenaikaan ei tunne itseään juuri koskaan yksinäiseksi. Pellon laidalla, kukkulan päällä istuskellessa tai metsäpoluilla kävellessä on yksin, mutta ei yksinäinen. On yhtä yksin kuin taivaalla lentelevä haukka tai polun yli juokseva kettu. Yksin, mutta osa luontoa. Vapaa, mutta luonto on osa itseä. Silloin tietää kuuluvansa maailmaan yhtenä pienenä osasena.

Sen sijaan talvella keskellä ihmisten rakennelmia, pimeässä, voi yksinäisyyden tunne iskeä hyvin voimakkaasti. Siitäkin huolimatta, että on siunattu ystävillä, sukulaisilla ja jopa omilla lapsilla. Konkreettisesti tunsin tämän viime sunnuntaina ja maanantaina palattuani viikonloppua viettämästä yhden ystäväni luota Pohjanmaalta. Thoreau sanoi "parhaassakin seurassa ajan viettäminen käy pian väsyttäväksi huikenteluksi" :-) Ehkäpä viikonloppu oli hieman huikenteleva, mutta vastaavia yksinäisyyden tunteita silloin tällöin pimeään vuodenaikaan syntyy. Syvimmillään yksinäisyyden tunne on täydellistä tyhjyyden tunnetta. Itse olen tulkinnut tuon tyhjyyden tunteen siksi asiaksi, joka erottaa meidät "Jumalasta" tai "Ykseydestä" tai miksi sitä kukin ihminen haluaakin kutsua. Tuota syvää tyhjyyden tunnetta ei voi nimittäin parantaa millään inhimillisellä seuralla.

Usein yksinäisyyden tunne on kaipausta toisen ihmisen lähelle, yhteyden saamista toiseeen ihmiseen, mutta pohjimmiltaan en usko toisen ihmisen kuitenkaan koskaan täysin parantavan tätä tunnetta, joka juontaa erillisyyden tunteesta korkeampaan voimaan. Eräs buddhalaisen foorumin kirjoittaja sanoi osuvasti "Ennen olin yksin. Nyt seurustelen. Olen silti yksin." Tämä lause pyöri mielessäni maanantaina. Kaikki tunteet kuitenkin kertovat meille jotakin tärkeätä. Yksinäisyyden ja tyhjyyden tunne kertoo meille, että on olemassa jotain syvempää johon kaipaamme yhteyttä. Olemme samaan aikaan erillisiä ykseydestä (toisistamme ja Jumalasta) sekä samaan aikaan olemme yhteydessä ykseyteen. Emme voi kohdata tuota korkeampaa voimaa, ellei meitä siitä erottaisi jokin. Mielestäni yksinäisyyden tunne kertoo meille sen, että on olemassa jokin, joka meidän pitää ylittää.

 

 

Yksinäisyyden tunne on tehokas kasvattaja, kun sitä kuuntelee. Se opettaa meille nöyryyttä ja hio meistä turhan ylpeyden pois tehokkaammin kuin mikään muu. Yksinäisyys voi kertoa meille myös kuinka arvokas toinen ihminen on, kuinka arvokasta onkaan, että meillä on ystäviä ja sukulaisia. Yksinäisyys kertoo meille kuinka arvokkaita me itse olemme. Hyvä ystäväni sanoi minulle, että koskaan emme ole kuitenkaan yksin. Voimme aina olla itsemme seurana, koko maailma eläimineen ja kasveineen on meille aina seurana. Yksinäisyyden tunnetta on siis hyvä kuunnella nöyrin mielin. Se kertoo, että meillä ihmisillä on voimakas tarve olla osa jotakin suurempaa, kuulua johonkin. Yksinäisyyden tunne on yhtä katoava kuin muutkin tunteet, synkimmilläänkin yksinäisyyden tunne on vain katoava tunne, kuten kaikki muutkin. Se nousee meissä kertoakseen meille jotakin, mutta yhtä lailla se katoaa.

Uskon, että tyhjyyden ja erillisyyden tunteen voi ylittää rakkauden ja myötätunnon voimin. Sen on kokenut jokainen, joka on viettänyt aikaa läheisten ihmisten kanssa. Sen on myös kokenut jokainen, joka on yksin tehnyt työtä tai asiaa, jota rakastaa. Ihminen, joka toteuttaa tarkoitustaan maan päällä rakastaa. Ihminen, joka tekee työtä ei ole yksin. Rakastaessaan ihminen ei ole yksin, ei vaikka kukaan ihminen maailmassa ei häntä rakastaisi . Tuo rakkaus, joka meissä syntyy näinä hetkinä, on rakkautta ykseyteen. Silloin me olemme ylittäneet tyhjyyden, joka meitä erottaa Jumalasta. Silloin me emme ole enää erillisiä.

"Kukaan ihminen ei ole saari", on sanottu. Valtameren keskellä tuo yksinäinen saari on kuitenkin jokainen hetki yhteydessä kaikkeen, mitä maailmassa on. Se on jokaisen ihmisen lohdullista muistaa, jos yksinäisyyden tunne pääsee yllättämään.

Kommentit: 1

Mus leucopus
Viisaita sanoja, jotka on helppo allekirjoittaa. - Yksinäisyyden tunne kumpuaa eri ihmisillä eri lähteistä. Ollessani hektisessä päivätyössä koen usein syvää yksinäisyyttä, koska minulla ei ole aikaa pysähtyä, ei aikaa itselleni saati muille. Silti tapaan koko ajan ihmisiä, jatkuvasti myös uusia ihmisiä. Kotona en tunne juuri koskaan olevani yksin, vaikka yksin asunkin. Yksinäisyys on pahinta joukossa, esimerkiksi lomamatkalla, jolloin joutuu nauttimaan päivällisensä yksin eikä ole ketään, jonka kanssa huokailla ihastuksesta jonkin nähtävyyden edessä. Niinpä ajattelenkin, että yksinäisyys on ensi sijassa sosiaalinen ilmiö, yksin oleminen ei.
Email again:

Lisää kommentti